Määrällisen ja laadullisen tutkimuksen luonne ja metodologiset pääkysymykset

Tässä blogitekstissä kerromme määrällisen ja laadullisen tutkimuksen luonteista. Emme niinkään asettele näitä tutkimuksen lähestymistapoja vastakkain tai ota kantaa siihen kumpi tapa on toistaan parempi.  Lähestymme asiaa hoitotieteellisestä näkökulmasta ja näemme näiden lähestymistapojen olevan toisiaan täydentäviä ja tukevia sekä koemme molempien lähestymistapojen olevan tarpeellisia. Emme lähteneet erottelemaan esimerkiksi taulukkoa hyödyntäen tutkimustapojen yhteneväisyyksiä tai niiden eroja, sillä tutkimusmetodologiset oppaat ovat niitä pullollaan. Lähtökohdaksi otamme hoitotieteellisen teorian rakentumisen, jossa tarvitaan molempia tutkimussuuntauksia.

Hoitotieteellinen teorian luominen Satu Elon (2017) mukaan, voi lähteä siitä, että ensin haetaan kuvailevaa teoriaa. Kuvailevan teorian tarkoituksena on kuvata, tarkastella sekä nimetä käsitteitä. Kuvailevien teorioiden avulla, ei kuitenkaan saada selville käsitteiden välisiä suhteita tai sitä miten muutos vaikuttaa käsitteestä toiseen. Esimerkiksi kuvailevan teorian luomiseen voidaan käyttää laadullisen tutkimuksen metodologiaa induktiivisen lähestymistavan saavuttamiseksi.

Laadullisessa tutkimuksessa sen empiirinen todellisuus perustuu muun muassa subjektiivisuuteen ja holistisuuteen. (Tiirinki 2017.) Laadullisilla tutkimusmetodeilla saadaan ilmiöstä kokonaisvaltainen, syvä ja rikas aineisto, jonka avulla voidaan lisätä ilmiön ymmärrystä. Laadullisen tutkimuksen kysymyksen avulla vastataan kysymykseen ”millainen”.  Etenkin teorian alkuvaiheissa esimerkiksi syvähaastattelulla tai havainnoimalla voidaan laadullisin tutkimusmetodein ja aineistonkeruumenetelmin rakentaa pohjaa kuvailevalle teorialle. Laadullisessa tutkimuksessa tutkija tulee osaksi tutkimusta ja sen tulkintaa. (Polit ym. 2001). Aineiston koko on vaikea määritellä ja siihen ei ole olemassa täsmällisiä ohjeita. Yleensä aineistonkeruussa lähdetään siitä oletuksesta, että tutkittavasta ilmiöstä saadaan jotain uutta. Tutkija itse päättää missä vaiheessa aineisto on saturoitunut. Saturaation käsite kuitenkin perustuu subjektiivisuuteen, eikä sille ole olemassa lopullisia ehtoja. Esimerkiksi fenomenologisissa tutkimuksissa aineostonkoko voi muodostua jopa alle kymmenestä osallistujasta. (Polit & Beck 2012.)

Kuvailevan teorian avulla luoduista käsitteistä voidaan jatkaa selittävään teoriaan. Selittävän teorian tarkoituksena on löytää syy-seuraus suhteet sekä korrelaatiot kuvailevan teorian avulla käsitteiden avulla. (Elo 2017.) Selittävällä teorialla lähdetään testaamaan hypoteesia, joka voidaan muodostaa kuvailevan teorian avulla. Kuvailevan teorian paikkaansa pitävyyttä testataan todellisuudessa. Hypoteesin testauksen vaiheessa tarvitaan määrällistä aineistonkeruuta ja tilastollisia analyysimenetelmiä. Selittävässä teoriassa ilmiötä lähestytään deduktiivisesti.  Teorian hypoteesin testaamisessa, teoria joko vahvistuu tai kumoutuu. Teorian testaaminen nähdään loputtomana mahdollisuutena operoida tutkijaa kiinnostavan ilmiön parissa.

Kvantitatiivisessa tutkimuksessa taustalla on, että todellisuus rakentuu objektiivisesti todennettavista faktoista ja tietoa voidaan kerätä ja saaduista havainnoista voidaan tehdä loogisia päätelmiä. (Hirsjärvi ym. 2009.) Kvantitatiivisessa tutkimuksessa vastataan usein esimerkiksi kysymykseen ”kuinka paljon”. Kuvaileva teoria luo pohjaa objektiiviselle todellisuudelle, jota lähdetään testaamaan. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tutkija itse on puolueeton ja pyrkii mahdollisimman objektiiviseen kuvaukseen todellisuudesta. (Vilkka 2007.) Kvantitatiivisessa tutkimuksessa aineoston koko riippuu siitä, halutaanko tutkia koko perusjoukkoa vai riittääkö otos. Pääsääntönä voidaan pitää, että aineistoa tulee voida analysoida tilastollisin menetelmin. Riippuen käytetystä tilastollisesta menetelmästä, aineistokoko voi vaihdella, mutta määrän tulisi vähintään olla sata tai satoja havaintoyksikköjä. Aineistonkeruu menetelmänä voidaan käyttää sellaisia metodeja, jotka soveltuvat numeeriseen tarkasteluun. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa usein hyödynnetään esimerkiksi strukturoituja kyselylomakkeita. (Hirsjärvi ym. 2009).

Yhteenvetona voitaneen tästä lyhyestä esimerkistä sanoa, että hoitotiede tieteenä tarvitsee molempia tutkimuksellisia lähestymistapoja. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimus voidaan nähdä toisiaan tukevina suuntauksia, ei poissulkevina. Tutkimuksellisesta näkökulmasta kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusten luotettavuutta arvioidaan eri kriteerein. Lyhykäisyydessään kvantitatiivisen tutkimuksen yhteydessä puhutaan reliabiliteetista ja validiteetista. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa käytetään usein termejä uskottavuus, luotettavuus ja vahvistettavuus sekä siirrettävyys. Emme tarkoituksellisesti käy niitä tässä läpi, sillä ne tulevat esille systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä ja niiden yhteydessä yksittäisten tutkimusartikkeleiden luotettavuutta arvioitaessa. (Polit & Beck 2012.)

Lähteet:

Elo S (2017) Hoitotiede II. 12.1.2017. Hoitotieteen teoriat.

Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P (2009) Tutki ja kirjoita. 15-16 painos. Tammi. Helsinki.  

Polit DF & Beck CT (2012) Nursing research: generating and assessing evidence for nursing practice. Ninth edition. Wolters Kluwers / Lippincott Williams & Wilkins.

Polit DF, Beck CT & Hungler BP (2001) Essentials of nursing research: methods, appraisal and utilization. Fifth edition. Lippincott. Philadelphia, New York, Baltimore

Tiirinki H (2017) Tutkimusmenetelmät terveystieteissä. 11.1.2017. Laadullisen tutkimusaineiston hankintaprosessi.

Vilkka H (2008) Tutki ja mittaa. Pdf-tiedosto: http://hanna.vilkka.fi/wp-content/uploads/2014/02/Tutki-ja-mittaa.pdf. Ei päivitystietoja. Luettu 2017/2/1.