Interventiotutkimus terveystieteissä

Heidi Ruotsalainen luennoi meille interventiotutkimuksista terveystieteissä.Interventiotutkimus terveystieteissä? Mitä tämä tarkoittaa? Ensinnäkin mikä on interventio? Käsitteeä interventio on

• Toimenpide
• Toiminta
• sen tavoitteena on edsitää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä

ClinicalTrials.gov sivustolla voi tutustua tarkemmin interventiotutkimuksiin. Siellä on osia tutkijoille, potilaille ja heidän omaisilleen. Sinne voi syöttää oman tutkimuksen ja etsiä muiden interventiotutkimuksia, mitä on meneillään. Hän, joka alkaa miettimään tai tekemään interventiotutkimusta, on syytä tutustua sivustoon. 

Onko interventiotutkimus yksinkertainen vai monimuotoinen?

Voiko interventiotutkimus edes olla yksinkertainen terveystieteissä? Tietääkö edes tutkija itse kuinka kompleksinen tutkimus voi olla? Käsitteillä pyritään ymmärtämään komponentteja mitä interventiotutkimukseen kuuluvat.
Kompleksisuus käsittteenä määritellään: hankaluus, vaikea, yhteenkietoutunutta, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ovat riippuvaisia toisistaan. (Raisio 2016) Kuten käsitteen määrittelyssäkin todetaan yhteenkietoutunutta. Monta toisiinsa tai toistensa kanssa vaikuttavia osa-alueita. Joten syy-seuraussuhteetkaan eivät ole suoraviivaisia. Monimuotoisuudessa kysytään: miten osat toimivat yhdessä? Miten ne toimivat erikseen? 


Kuinka määritellä monimuotoisyys? Heidin luennoissa oli MRC(2008) kuvannut monimuotoisuutta liittyen intervention itsessään: jakeluun ja osa-alueisiin. Edellä, kun puhuttiin komponenteistä ja niiden ymmärtämistä. Datta & Pettigrew (2013) ovat kuvanneet viisi eri osa-aluetta: 

1. Intervention suunnitelma:teoreettinen tausta. Tunnistaa suunnitelman vaikuttavat osa-alueet ja miten syy-seuraussuhde toimiin ja mikä aiheuttaa muutoksen? Standadointi ja toistettavuus.
2. Toteutus: potilaaseen ja henkilökuntaan liittyvät tekijät.
3. Konteksti: ympäristö ja puitteet esim kulttuuriset arvot voivat vaikuttaa, klinikka, yhteiskunta, organisaatio.
4. Lopputulosmuuttujat: mihin halutaan saada muutosta, esim parempaa terveyttä ja millä mittarilla arvioidaan?
5. Arviointi: Mikä toimii ja mikä ei, mikä toimii ja miten toimii? toteutukseen liittyvät asiat monimuotoisia, kuten mittari vaikutus, prosessin arviointi, vaikutusten arviointi. 

• Arviointi on haastavaa. Mitkä menetelmät ovat päteviä arvioimaan interventiotutkimuksia? 

Miksi interventiotutkimus voi epäonnistua?

• käytetty menetelmä
• vaikuttavuus
• komponenttien määrä
• prosessin arviointi jäänyt vajaaksi
• raportoidaan harhauttavasti
• väärät menetelmät
• kontrolloidut olosuhteet
• miten otettu käyttöön interventio?

Taustaa monimuotoisten interventioiden kehittämiselle. Terveydenhuollossa on edelleen tarve kehittää näyttöön perustuvaa toimintaa. Kuitenki interventiotutkimuksissa on omat haasteensa. Onko sisällöt sopivia kohderyhmälle? Tässä voi käyttää edellä kirjoittamaamme asiantuntijapaneelia ja heidän arviota (Karttunen 2017). On tärkeää tietää: miten, milloin, miksi ja missä olosuhteissainterventio toimii. On tärkeää perehtyä menetelmään ja sen käytettävyyteen. Vaatii huolellista tutkimustyötä vaikuttavien, toteutettavien ja käyttöönotettavien interventioiden kehittäminen. 

MRC:n (2006) laatimassa viitekehyksessä on neljä (kuva) vaihetta: toteutettavuuden arviointi( fasilibility/piloting), Arviointi (Evaluation), Käyttöönotto (implementation) ja Kehittäminen (Development). 

Vaiheet eivät välttämättä ole suoraviivaisia, kuten nuoletkin kuvaavat prosessit voivat mennä miten päin vain. Palata jopa lopussa takaisin alkuun. 

Arviointi

Arvioinnille pitää olla kriteeristö, kokeelliselle tutkimukselle on myös tarkistulista, joka löytää Hotuksen kotisivuilta. Kriittisellä arvioinnilla on määrä tarkastella mahdollisa uhkia/harhoja, jotka voivat vaikuttaa tutkimustuloksiin. On tärkeää, että niihin käytetään niihin tarkoitettuja kriteereitä. (Hotus 2017.)

Mahdollisia harhan lähteitä voivat olla: 

• Valikoitumisharha: ei satunnaistamisen periaatetta
• Toteutusharha: sokkouttamista (tiesivätkö tutkittavat...)
• Mittaukseen/havannointiin liittyvä harha: onko mittari epäpätevä? onko mittaajat sokkoutettu?
• katoon liittyvä harha: mitä tehtiin niille jotka jäivät pois kesken tutkimuksen? miksi tutkittavia jää/jäi pois?
• Raportointiin liittyvä harha: rahoittajan mainitseminen: kuinka puolueetonta tutkimus enää on? 
• Muut harhan lähteet

Lähteet:

ClinicalTrials.gov. www-sivusto.

Hotus (2017) Kriittinen arviointi. www-sivusto. http://www.hotus.fi/system/files/JBI_Exp_appraisal.pdf. Luettu 2017/1/24.

Karttunen M (2017) Asiantuntijapaneeli-luento. 

MRC (2006) Developing and evaluating complex interventions: new guidance. pdf-tiedosto. https://www.mrc.ac.uk/documents/pdf/complex-interventions-guidance/. Luettu 2017/1/25

Raisio H. (2016) Kompleksisuuden maailmankuva ja kompleksisuuden johtamine. www-muodossa: http://www.slideshare.net/Keva_fi/keva-kaaritypaja-1442016-harri-raisio. Luettu 2017/1/23. 

Ruotsalainen H (2017) Interventiotutkimus terveystieteissä. Luento. 

KULTTUURINTUTKIMUS TERVEYSTIETEISSÄ

Kulttuuri, mitä se on? Mitä sanasta KULTTUURI tulee mieleen? Taide? Musiikki? Elämää ohjaavat kirjoittamattomat säännöt? Sukupuoliroolit? Ruoka? Yhteiskunta? Erilainen etninen tausta? Kysymysten sarja on loputon…

Kulttuuri voidaan määritellä monella eri tavalla ja sen määritteleminen on äärettömän vaikeaa, jopa umpikuja voisi sanoa. Lopullista kulttuurin määritelmää ei liene olemassakaan, sillä kulttuuri tarkoittaa niin montaa asiaa. Sen voidaan ajatella olevan elämän kuvaamista, sen ymmärtämistä jossakin tietyssä yhteydessä sekä sen taustalla vaikuttavia arvoja, merkityksiä ja käsitteitä. Kulttuuri voidaan toisaalta nähdä myös teoreettisena tukipilarina tai viitekehyksenä tieteellisen tutkimuksen tekemiselle (Tiirinki 2017.)

Kulttuurisen tukipilarin tai viitekehyksen näkökulmasta kulttuuritutkimuksen kohteeksi voidaan ajatella esim. organisaatiokulttuuria ja etenkin sen roolia (roolin moniulotteisuutta) strategisten muutosten yhteydessä. Koko terveydenhuoltojärjestelmä on tulevaisuudessa suurten muutosten edessä, joka haastaa osaltaan myös organisaatiot sekä vallitsevan organisaatiokulttuurin. 

Ohessa linkki http://alueuudistus.fi/soteuudistuksen-valmistelu, johon kootaan uutisia sekä videoraportteja soteuudistuksen valmisteluryhmän työstä.

Mutta mikä ihmeen organisaatiokulttuuri?

Organisaatiokulttuurilla tarkoitetaan moniulotteista ilmiöitä. Se muodostuu organisaation sekä sen jäsenten historian ja kokemusten kautta merkitysten verkostoksi. Organisaatiokulttuuria pyritään mittaamaan/määrittämään mm. ilmapiirimittauksilla tai työtyytyväisyyskyselyillä, mutta näillä yksistään ei saada luotua kokonaiskuvaa organisaatiossa vallitsevasta kulttuurista. Organisaatiokulttuuri on se viitekehys, muutoksen näkökulmasta, jonka puitteissa muutoksen on mahdollista tapahtua (Kvist & Kilpiä 2006.) Mäkipeska & Niemelä (2005) kuvaat organisaatiokulttuurin sisäkkäisinä ympyröinä. Kehällä uloimpana on ulkoinen kuva siitä sisempänä seuraavana organisaatiotaso jota seuraa työyhteisötaso ja syvimmällä ytimessä on syvärakenne. Mitä sisemmäs organisaatiokulttuurin rakenteessa mennään, tullaan tekemisiin sitä vaikeammin käsiteltävien (subjektiivisten kokemusten yms.) asioiden kanssa (Mäkipeska & Niemelä 2005.)

Organisaatiokulttuurin ulkoinen kuva kattaa ulkoisen imagon, saavutukset markkinoilla, fyysiset puitteet, ulkoisen toimintatavan sekä asiakassuhteet. Organisaatiotasolla organisaatiokulttuurin näkökulmasta tarkoitetaan organisaatiorakennetta, ohjeita/sääntöjä, johtamisjärjestelmää sekä sisäisiä toimintatapoja. Myös organisaatiotaso on tietoisen toiminnan/kehittämisen tulos, tämän tason sisältävät toiminnot pitävät organisaation järjestystä yllä sekä organisaation koossa. Sisemmälle organisaatiokulttuurissa mentäessä kohdataan työyhteisötaso, joka muodostuu ihmisten välisestä kommunikaatiosta sekä sosiaalisesta järjestelmästä. Työyhteisötaso sisältää erilaiset yhteistyömuodot (tiimityöskentely, yhteiset foorumit, verkostot), vuorovaikutuksen määrän sekä laadun ja tiedon kulkemisen. Organisaation syvärakenne (kaiken ydin) on puolestaan vaikeimmin tavoitettavissa ja muutettavissa. Syvärakenne kattaa arvot, luottamuksen, yksilöiden mielikuvat ja kertomukset organisaatioelämästä sekä se muodostuu hitaasti historian kuluessa. Syvärakenne voi ohjata ihmisten toimintaa tiedostamattomasti, jolloin ollaan täysin kulttuurin armoilla (kulttuuri ohjaa ihmistä eikä päinvastoin). Kaikista organisaatiokulttuurin tasoista syväkulttuuri on vaikeimmin tavoitettavissa, sillä ihmisten voi olla vaikea ilmaista sanoilla sen olemusta (Mäkipeska & Niemelä 2005.)

Kulttuurin tutkimus (esimerkiksi organisaatiokulttuurin tutkimus) rakentuu yleisimmin nimenomaan laadulliselle tutkimukselle. Kulttuurin tutkimukselle ei sinänsä ole olemassa menetelmällistä opusta tai mallia. Se nähdään nimenomaan teoreettisena ilmiönä taustalla. Kulttuurin tutkimus pitää sisällään monta eri tutkimustraditiota. Kulttuurin tutkimuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi etnografiaa, fenomenografiaa, feomenologishermenuttisuutta tai narratiivisuutta (Tiirinki 2017.) Näistä vähän tarkemmin etnografiasta sekä fenomenografiasta.

Etnografia on määritelty monella tavalla. Lappalaisen (2007) mukaan etnografian voidaan ajatella olevan ”tiheää kuvausta” kulttuurista, jolloin etnografia nähdään tapana käsitteellistää sekä teoretisoida tutkittavaa ilmiötä. Näin ollen tavoitteena on analysoida monipuolisesti kulttuurisia prosesseja sekä toimijoiden niille antamia merkityksiä. Tehdään näkyväksi ”ihan tavalliset” ihmisten tarinat. Etnografisessa tutkimuksessa tutkija on emotionaalisesti sekä ruumiillisesti tutkimuskohteessaan sisällä (Lappalainen 2007.) Fenomenografian voidaan puolestaan ajatella olevan jonkin ilmiön kuvaamista tai ilmiöstä kirjoittamista. Lähtökohtana on yleisesti tutkia sitä, miten maailma ilmenee ja rakentuu ihmisten tietoisuudessa. Etenkin ihmisten käsitykset ovat fenomeografisen tutkimuksen kohteena, sillä käsitykset samasta asiasta voivat olla hyvinkin erilaisia (mm. ikä, koulutus, sukupuoli vaikuttavat). Fenomenografian näkökulmasta on olemassa vain yksi maailma ja siitä maailmasta erilaisia näkemyksiä (Metsämuuronen 2011.)

Yhteenvetona voisi sanoa, että otsikon aihe on mahdottoman laaja puristettavaksi tiiviiksi blogikirjoitukseksi. Kulttuurin tutkimuksesta voitanee silti sanoa, sen että on tärkeää tunnistaa oma tukipilarinsa/viitekehyksensä. Eli mistä kontekstista lähtee kulttuuria ja sen sisältämiä merkityksiä tutkimaan. Terveydenhuolto toimikenttänä on jo itsessään laaja ja monimutkainen ja kulttuurinen viitekehys voi olla mitä moninaisin. Onko tutkimuskohteena sitten organisaatiokulttuuri tai esimerkiksi ihmisen (yksilön) sekä organisaation rajapinnan välinen tutkimus? Tutkitaanko terveyskulttuuria, ammattikulttuuria, hoitotyön kulttuuria vai asiakuutta? Yhtä kaikki, tutkimustiedolla tavoitellaan nimenomaan syvällistä tulkintaa aiheesta ja sen taustalla vaikuttavista mekanismeista. 

LÄHTEET:

Kvist H & Kilpiä T (2006) Muutosaskeleita. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä

Lappalainen s (2007) Mikä ihmeen etnografia? Teoksessa Lappalainen S, Hynninen P, Kankkunen T, Lahelma E & Tolonen T (toim) Etnografia metodologiana, Lähtökohtana koulutuksen tutkiminen. Vastapaino. Tampere

Metsämuuronen (2011) Laadullisen tutkimuksen tiedonhankinnan strategioita. Teoksessa Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. E-kirja. Tutkijalaitos. International Methelp Oy.

Mäkipeska, M & Niemelä T (2005). Haasteena luottamus. Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja syvärakenne. Helsinki: Edita.

Tiirinki H (2017) Kulttuurintutkimus terveystieteissä. 18.1.2017. Oulun yliopisto. Luentodiat

Asiantuntijapaneelin arviointi ja testaus

Luennon pitäjä Markus Karttunen puhuin meille terveystieteiden maisteri opiskelijoille asiantuntijapaneelista. Asiantuntijat ovat osana kehittämisprosessia, tässä tapauksessa mittarin kehittämistä. No mikä on mittari? Sillä halutaan mitata jotain asiaa, luonnollisesti. Esimerkiksi kirjallisuuskatsauksen lopputulemana on, että jokin asia kaipaa lisää tutkimusta, sieltä on noussut ns gap eli musta aukko tiedossa. Joten sitä halutaan tutkia ja siihen tarvitaan mittari, millä sitä voidaan luotettavasti tutkia. Erilaisia mittareita voidaan kehittää mittaamaan erilaisia asioita. Tämä ei kuitenkaan synny yksin, vaan siihen tarvitaan asiantuntijoita, jotka omaavat tietyn koulutustason ja mahdollisesti myös kliinistä asiantuntijuutta juuri siitä osa-alueesta miltä halutaan asiantuntijuutta. Asiantuntijan ei välttämättä tarvitse osata kaikkia mittarilla haluttuja alueita, vaan hän voi olla asiantuntija tietyllä osa-alueella mittarista. Hänellä pitäisi olla julkaisuja ja esityksiä aiheesta, ja hän on tutkinut asiaa eli on perehtynyt syvällisesti asiaan. He voivat myös edustaa eri näkökulmia aiheesta, kuten asiantuntija voi toimia tilastotieteilijä, joka osaa katsoa tiettyjä osa-alueita tutkimuksessa.

 Kuinka paljon on hyvä määrä asiantuntijoita paneelissa? Kaksikin voi olla riittävä määrä, jos varsinkin kyse on hyvin speliaalista asiasta, mutta kymmenenkin voi olla. Kuitenkaan ei liikaa, koska sitten alkaa olemaan hajontaa asiantuntijoiden mielipiteissä. Miksi asiantuntijapaneelia tarvitaan? He ovat se ryhmä jotka vahvistavat ymmärrystä ilmiöstä, tarkistavat, ehdottavat, huomioivat ja auttavat ennen kaikkea mittarin kehittämisessä, jotta siitä tulee hyvä ja luotettava.

Kuinka ohjeistaa paneelia toimimaan oikein juuri minun tutkimukseni kohdalla? Heille täytyy kertoa mitä tutkit, tutkimuksen tarkoitus ja tavoite ja tutkimuskysymykset, ja myös heidän osuus eli tehtävä tässä asiantuntijuuspaneelissa. Heidän tarvitsee tietää tutkittava ilmiö ja sen tarkoitus ja heidän oma tehtävänsä siinä. He helpottavat tutkijan taakkaa, joten heitä täytyy kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti. Kuitenkin tutkijan täytyy helpottaa myös heidän taakkaa tekemällä tunnollista ja hyvää työtä siinä vaiheessa, kun kehittelee mittariin kysymyksiä.

Siinä oli hieman asiantuntijapaneelista tekstiä. Seuraavaksi hieman luotettavuusindeksiä ja sen merkitystä ja mistä se kostuu.
Luotettavuusindeksi CVI (content validity index)

• yhden kysymyksen luotettavuusindeksi I-CVI
• koko kyselylomakkeen luotettavuusindeksi S-CVI

Sen laskeminen

• I-CVI lasketaan yhdelle kysymykselle indeksi, jotta tiedetään onko se relevantti mittariin. Asiantuntijat arvioivat jokaisen kysymyksen erikseen ja heidän antamista vastauksista lasketaan indeksiluku. Jos asiantuntijoita on alle viisi henkilö, tavoitellaan lukua 1. Jos taas asiantuntijoita on viisi tai enemmän, tavoitellaan lukua > 0.78.
• S-CVI keskiarvon laskeminen kaikista kysymyksistä, kertoon koko kyselylomakkeen luotettavuuden. Otetaan edellinen luku I-CVI arvot yhteen ja jaetaan väittämien määrällä ja tässä tavoitteena on > 0.90.

Luennolla tuli puhetta, kuinka rehellisiä vastaajat ovatkaan? Tai kuinka aktiivisia he ovat vastaamaan? Tai kuinka paneutuneita he ovat asiaan ja haluat vastata hyvin ja perusteellisesti, eikä vain ns. "pelata lottoa".  Tähän ei taida löytyä yhtä oikeaa vastausta, vaan jokaisen tutkijan on mietittävä nämä asiat oman tutkimuksen kohdalla. Tutkija voi yrittää vaikuttaa vastausprosenttiin, laittamalla houkuttimia, kuten pullakahvit parhaalla yksikölle, jonka vastausprosentti on suurin tai muuta. Kuitenkin tutkijan on muistettava, että he eivät saa vaikuttaa vastaajiin millään tavalla, vaan on pystyttävä objektiivisena.


Lähde: Markus Karttunen, sh, TtM, TtT-opiskelija
Kuvat: wikipedia, ibusinessangel

Kyselylomakkeen / mittarin laadinta

Opiskelijaryhmämme sai erinomaisen  ja tiivistetyn tiedon dosentti, yliopistonlehtori  ja asiantuntija Satu Elolta liittyen kyselylomakkeen laatimiseen. 

Mitä siis voimme kyselemällä saada? Voimme saada kerättyä arvokasta tietoa tosiasioista, käyttäytymisestä ja toiminnasta. Lisäksi voimme saada tietoa arvoista, asenteista, uskomuksista, käsityksistä ja mielipiteistä.  Kyselyä voidaan tehdä monellakin tapaa. Tässä luennossa keskityttiin nimenomaan siihen, kun halutaan kerätä tietoa kyselylomakkeen avulla.

Kyselylomake on mittaamisväline.  Lomakkeessa oleva osio puolestaan on yksittäinen kysymys tai väittämä. Mittari puolestaan on eri osioista koostuva kokonaisuus, joka mittaa useita, jollakin tavoin toisiinsa liittyviä asioita. Kyselylomakkeen laatiminen tulee kyseeseen, kun haluamme tehdä kyselytutkimuksen. Kyselytutkimuksen jakaantuvat useisiin  eri tyyppeihin. Postikysely on kirjeitse lähetettävä kyselylomake, joka voidaan lähettää suoraan tutkimukseen osallistuville. Lomake voidaan myös toimittaa esimerkiksi organisaatio välitteisesti tutkittavan työpaikalle. Toinen kyselymuoto on kontrolloitu kysely, jossa tutkija jakaa kyselyn henkilökohtaisesti tutkittavilleen ja kerää ne myös pois heiltä. Kolmantena kyselyvaihtoehtona on verkosta lähetetty sähköinen kyselylomake, joka hyvin yleisesti lähetetään tutkittavien omaan sähköpostiin. 

Sisällöltään kyselylomakkeessa voi olla avoimia tai suljettuja kysymyksiä. Avoimella kysymyksellä tarkoitetaan kysymystä, jonka perään on jätetty tilaa vastausta varten. Tutkittava saa mahdollisuuden kertoa aiheesta niin paljon kuin tietää tai haluaa kertoa.  Suljetut kysymykset ovat puolestaan asetettu niin, että niihin on laadittu useampia vastausvaihtoehtoja, joista tutkittava vastaa omaa mielipidettään vastaavan vaihtoehdon.

Kun lähdemme tekemään kyselyä, on sen taustalla jo olemassa jokin teoria tai aikaisempi tietämys aiheesta. Tutkijan tulee tässä vaiheessa tarkkaan miettiä, onko jo olemassa sellainen mittari, joka on todistetusti havaittu luotettavaksi ja se on osoittanut vahvasti kykynsä mitata juuri mielenkiinnon kohteena ollutta asiaa. Tutkijan tulee harkita, soveltuuko olemassa oleva mittari hänen tutkimukseensa, millainen on mittarin saatavuus ja millainen maine sillä on. Lisäksi tulee miettiä sitä, millainen on mittarin hallittavuus, eli onnistuuko  siitä tehdä erilaisia tilastollisia analyysejä.  Mikäli tutkija havaitsee olemassa olevan mittarin soveltuvan hyvin omaan tutkimukseensa, on muistettava kunnioittaa alkuperäisen mittarin laatijaa ja pyytää lupa mittarin käyttöön. Tutkijan on myös muistettava, että mikäli kehitetty mittari vaatii käännöstyötä se tulisi tehdä kahteen kertaan, jotta vältyttäisiin virhetulkinnoilta. Toisinaan tutkijalle tulee eteen myös tilanteita, joissa aiempaa mittaria ei löydy tai sen sopivuudessa on ongelmia. Siinä tapauksessa tutkijan tehtävänä on kehittää omaan tutkimukseensa mittari. 

Mittarin kehittäminen

Kuinka lähteä kehittämään mittaria? Mittarin kehitettäessä on syytä välttää ainakin sen tarjoamat sudenkuopat. On tarpeetonta lähteä säntäilemään mittarin laadinnassa ja aloittaa sen rakentaminen vain yksittäisillä kysymyksillä, jotka pulpahtelevat tutkijan mieleen aihepiiristä. Tässä tapauksessa tavoite ja itse tutkimusongelmat jäävät epäselviksi ja niiden täsmentymistä ei tapahdu. Seurauksena tästä on, että ongelmia esiintyy kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa ja viimeistään itse analyysin tekeminen tuottaa tutkijalle suuria haasteita. Kuvainnollisesti voidaan sanoa, että pienestä ja viattomasta rinteeseen päästetystä lumipallosta kasvaa vauhdin myötä hallitsematon möykky, joka törmätessään aiheuttaa mittaamatonta tuhoa. 

Uutta mittaria kehitettäessä onkin etenemisessä syytä noudattaa selkeää linjaa. Ensimmäisessä vaiheessa tulisi tutkijan tehdä huolellinen käsitesynteesi tai käsiteanalyysi. Kummassakin tarkoituksena on hyvin järjestelmällisesti tarkastella käsitteitä. Käsitteiden myötä selkiytyy myös tutkimuksen sisältö, sillä tutkimus rakentuu aina käsitteellistettyjen asioiden ympärille ja niiden antamien merkitysten varaan.  Kun tutkimuksen teoria on luotu, siirrytään käsitteiden osalta niiden operationalisoimiseen eli keskeiset käsitteet määritellään ja ne puretaan auki. Tämä tehdään siitä syystä, että pelkkä teoreettinen käsite, joka tutkimuksessa on ei voida mitata suoraan vaan se on muutettava mitattavaan muotoon. Tässä tapauksessa puhutaan siitä, miten saadaan käsitteelle sen empiirinen vastine eli millä indikaattorilla eli väittämällä mitataan itse käsitettä.

Mittarin laadinnan kolmannessa vaiheessa luotua kyselylomaketta tulisi esitestata. Esitestauksen menetelmiä ovat esimerkiksi asiantuntijapaneeli tai kognitiiviset haastattelut. Esitestaamisella pyritään parantamaan mittariston pätevyyttä ja luotettavuutta. Esitestaamisen vaiheessa paljastuvat, onko lomakkeen kysymyksissä tai väitteissä ongelmia ymmärrettävyydessä ja toisaalta onko siellä kohtia, jotka eivät mittaa haluttua asiaa. Myös  tietoa siitä, saadaanko vastaukset kysymyksiin vähemmällä väittämämäärällä selkiytyy, joten mittaria kehitettäessä myös kysymysten / väitteiden karsiminen  kuuluu sen luonteeseen. Kun mahdolliset virheet mittarissa on havaittu ne korjataan ja seuraavassa vaiheessa siirrytään pilot- aineistonkeruuseen. Pilot testaamisen vaiheessa on tarkoitus testata mittarin luotettavuutta ja sen käytettävyyttä.  Mittarin pätevyyden arvioiminen tarkoittaa sitä, onko se kyennyt mittaamaan juuri sitä, mitä pitikin mitata ja luotettavuus taas kertoo, miten luotettavasti ja toistettavasti käytetty mittari mittaa tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä. Pilot testaus antaa tietoa myös käytettävyydestä, esimerkkinä ajanotolla saadaan tietoa siitä, kuinka kauan aikaa lomakkeen täyttäminen vie vastaajan aikaa. 

Huolellisessa työllä ja vaivannäöllä mittaria kehitettäessä saadaan aikaa laadukasta tutkimustietoa! 

Lähde: Elo S (2017) Luento: Kyselykomakkeen laadinta. 11.1.2017. 

Määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus ja aineiston hankinta

Mitä tarkoittaa määrällinen tutkimus? Määrällinen tutkimus on menetelmä, joka antaa yleisen kuvan muuttujien välisistä suhteista ja eroista. Muuttujalla puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi henkilöä koskevaa asiaa, toimintaa tai ominaisuutta (mielipide, postinumero, ammattiasema, käden liike, sukupuoli, ikä). Se on asia, josta määrällisessä tutkimuksessa nimenomaan halutaan saada tietoa.

Määrällistä aineistoa voidaan kerätä eri tavoilla. Kysely on muodoltaan sellainen, jossa asiat kysytään kaikilta tutkimukseen osallistuvilta täsmälleen samalla tavalla. Muotona voi olla myös haastattelu, jossa pohjana käytetään strukturoitua eli tarkkaan harkittua ja rakennettua kysymysten pohjaa. Aineistoa on myös mahdollista kerätä havainnoimalla, jossa tutkija itse tekee havaintoja ennalta laaditun suunnitelman pohjalta. On olemassa myös valmiita aineistoja, kuten erilaiset tilastot ja

aineistot, joita on mahdollista hyödyntää.

Kyselyn kysymysten muoto on aina vakioitu. Kyselyä kutsutaan usein  myös nimellä SURVEY tutkimus. Vakioinnissa on kyse siitä, että kysymykset kysytään tismalleen samalla tavalla, samassa muodossa kaikilta kyselyyn osallistuvilta. Tavoitteena on, että  kaikki vastaajat ymmärtävät kysymyksen samalla tavalla. Kyselyt voidaan lähettää postitse, sähköpostitse tai internetissä. On olemassa vielä lisäksi informoitu kysely, jolla tarkoitetaan kyselylomakkeen ja henkilökohtaisen haastattelun välimuotoa. Tutkija itse saattaa tässä tapauksessa esittää lisäkysymyksiä lomakekysymysten lisäksi. 

Kysely tulee kysymykseen etenkin silloin, kun tutkimuksen kohteet ovat hajallaan (välimatkat) tai kun tutkimuksen kohteita on paljon. Suositeltava havaintoyksiköiden vähimmäismäärä on 100, jos tutkimuksessa käytetään tilastollisia menetelmiä. Ongelmana kyselyissä on niiden alhaiden vastauprosentti eli vastaajien suhteen käy usein suuri kato, joka johtaa siihen että joudutaan pyytämään tutkittavia vastaamaan uudelleen kyselyyn.

Haastattelu kasvotusten puolestaan puoltaa paikkaansa, sillä tutkimusaineiston kerääminen haastattelulomakkeella onnistuu niin kadun kulmassa, kaupan ovella, puhelimessa, tapahtumissa, kotihaastatteluna kuin työpaikoilla. Tutkija kysyy kysymykset tutkittavalta ja kirjaa vastauksen lomakkeeseen vastaajan sijasta.

Systemaattinen havainnointi antaa tietoa ihmisten toiminnasta, joka silmin havaittavaa tai mitattavissa olevaa. Systemaattisia havaintoja voidaan kerätä esimerkiksi eri aistein (näkö-, kuulo-, maku- ja hajuaisti) tai automaattisilla havainnointilaitteilla (esim. liikkeiden käyntilaskurit). Systemaattisen havainnoinnin kohteena voi olla niin ikään henkilöiden puhe ja käyttäytyminen (eleet, ilmeet, asennot ja liikehdintä), tapahtuma, tilanne tai luonnon ilmiöt. Systemaattinen havainnointi toteutetaan yleensä strukturoidusti niin, että tutkija kirjaa havaintonsa ennalta suunniteltuun lomakkeeseen.


Kysely ja otanta

Kun kyselytutkimusta suunnitellaan, on hyvä miettiä itse otantamenetelmää. Otantamenetelmällä tarkoitetaan sitä, millä tavalla havaintoyksiköt (ihminen, tuote, kuva, teksti) valitaan itse perusjoukosta, joka on kohdejoukko, josta tutkimuksessa halutaan tehdä päätelmiä. Otantamenetelmiä on useita. 

Kokonaisotanta, joka kannattaa toteuttaa vain, jos silloin, kun otoskooksi tulisi yli puolet perusjoukosta.  Lisäksi se soveltuu paremmin pienille, alle 100 henkilön havaintoyksiköille. Yksinkertainen satunnaisotanta perustuu sattumanvaraiseen havaintoyksikköjen valintaan eli esimerkiksi arvontaan. Tätä käytetään etenkin kun perusjoukko tunnetaan ja se on määritelty, mutta siitä on vähän olemassa olevaa tietoa. Systemaattisessa otannassa itse perusjoukko ei ole tiedossa ja niinpä havaintoyksiköt valitaan tasavälein (esim. joka kolmas). Ositettu otanta tulee kysymykseen jos perusjoukko on heterogeeninen eli monimuotoinen ja siinä ilmenee monia erilaisia ominaisuuksia ja ilmenemistapoja. Osittaminen tarkoittaa, että perusjoukko joudutaan ensin jakamaan ryhmiin, jossa on edustettuna perusjoukon samanlaiset ominaisuudet. Ositettu otanta soveltuu tutkimukseen, jossa perusjoukkoon kuuluu marginaaliryhmiä tai perusjoukko on jo jakautunut ryhmiin. 

Esimerkki ositetusta otannasta: Tutkimuksessa tutkitaan Oulun kaupungin talouksien ympäristömyönteisyyttä. Oulun  kaupungissa on kolme samankokoista kaupunginosaa. Nämä ovat Kaakkuri, Ritaharhu ja Keskusta. Edustava otos valitaan tasaisella kiintiöinnillä niin, että jokaisesta kaupunginosasta valitaan 200 taloutta. Kaupunginosien talouksien valinnassa noudatetaan suhteellista kiintiöintiä siten, että tutkimuksessa on mukana yhtä paljon perheitä, yhden hengen talouksia ja kahden hengen talouksia. Otanta on 600 taloutta.

Lopuksi on vielä olemassa ryväsotanta, jossa tutkimuskohteina ovat yleensä luonnolliset ryhmät, kuten koululuokat, yritykset, organisaatiot, kotitaloudet tai kaupunginosat. Ryhmät voidaan valita satunnaisesti tai systemaattisesti. Ryhmille itsessään voidaan tehdä kokonaistutkimus hyödyntäen jotain otantamenetelmää. 

Lähteet:

Vilkka H (2007) Tutki ja mittaa. Määrällisen tutkimuksen perusteet. Pdf-tiedosto: http://hanna.vilkka.fi/wp-content/uploads/2014/02/Tutki-ja-mittaa.pdf

 Männikkö N (2017) Luento: Määrällisen aineiston hankinta. Oulun yliopisto. 11.2.2017

  

LAADULLISEN TUTKIMUSAINEISTON HANKINTAPROSESSI

Jotta voi pohtia laadullisen tutkimusaineiston hankintaprosessia on ymmärrettävä mitä laadullinen tutkimus ylipäätään on ja mitä olisi syytä huomioida.

Laadullinen (kvalitatiivinen) tutkimus voidaan nähdä lähestymistapana, eräänlaisena ideologiana. Lisäksi laadullista tutkimusta voidaan ajatella aineistonkeruumenetelmänä sekä analyysinä. Karkeasti sanottuna laadullinen tutkimus vastaa ennemminkin kysymykseen millainen kuin kuinka paljon? Laadullisessa tutkimuksessa korostuu subjektiivisuus sekä tutkimuskohteessa että myös tulosten tulkinnassa. Millaisia merkityksiä ihmiset antavat ilmiöille ja miten ne koetaan? Vertailua sekä erojen etsimistä määrälliseen (kvantitatiiviseen) tutkimukseen voidaan tehdä lähes loputtomiin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen lähtökohta. Myös erilaiset laadullisen aineiston analyysimenetelmät ovat omia tarinoitaan, joita ei tässä yhteydessä käydä sen tarkemmin läpi. 

Laadullinen tutkimus on ihmislähtöistä ja sen tavoitteena on ymmärtää tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä sen omassa ympäristössään (kontekstissaan). Tämän vuoksi tutkimustuloksia voi olla vaikea yleistää laajemmin, tulokset ovat vahvasti kontekstisidonnaisia. Pienen syrjäisen terveysaseman asiakkaiden asiakaslähtöisyyden kokemukset eivät välttämättä ole samanlaisia verrattuna suuren kasvukeskuksen yksityisen lääkäriaseman asiakkaiden asiakaslähtöisyyden kokemuksiin. Tällöin keskitytäänkin esimerkiksi kuvaamaan tarkemmin sen pienen ja syrjäisen terveysaseman asiakkaisen asiakaslähtöisyyden kokemuksia. Ilmiöön pureudutaan syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti (holistisesti), ihmisten subjektiivisille kokemuksille annetaan ”ääni”. Aineiston sisällön laatu, rikkaus ja saturaatio ovat tärkeämpiä ominaisuuksia kuin yleistettävyys. 

Laadullisen tutkimuksen luonne asettaa vaatimuksia sekä aineistolle että tutkimussuunnitelmalle. Ennen aineiston keruun aloittamista on määriteltävä tutkittava ilmiö. Tämän vaiheen yhteydessä määritellään tärkeimmät käsitteet sekä ilmiön lähestymistapa. Varsinaiset tutkimuskysymykset usein tarkentuvat tutkimuksen edetessä sekä aineistoon syvällisemmin perehdyttäessä. Tutkimussuunnitelma vaiheessa tulee jo esim. haastattelussa käytettävien teemojen/kysymysten olla mietittynä. Riippuen tutkittavasta ilmiöstä, voidaan aineistonkeruu menetelminä käyttää muun muassa:

• Haastattelu (avoin haastattelu, teemahaastattelu, strukturoitu haastattelu) lisäksi pitää päättää toteutetaanko haastattelut yksilö vai ryhmähaastatteluina

• Havainnointi (avoin havainnointi, strukturoitu havainnointi)

• Erilaisten dokumenttien kerääminen (kokousmuistiot, päiväkirjat, esseet, kuvat, lausunnot yms.) 

Menemättä tässä kirjoituksessa sen tarkemmin aineiston analysointiin, on syytä silti muutamalla sanalla mainita saatujen tulosten luotettavuuden arvioinnista sekä eettisistä näkökulmista. Tulosten luotettavuutta voidaan esimerkiksi arvioida Guban ja Lincolnin (1985) luomalla kultaisella standardilla. Tällöin tutkimustulosten luotettavuutta tarkastellaan uskottavuuden, seuraamuksellisuuden, todeksi vahvistettavuuden sekä siirrettävyyden näkökulmista. Uskottavuuteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi kuvaamalla jokainen työvaihe, joiden perusteella ollaan päädytty tuloksiin ja tulkintoihin, mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Seuraamuksellisuus varmistaen, toisen tukijan on mahdollista päätyä samankaltaisiin tuloksiin ja tulkintoihin (toistamalla samat työvaiheet). Tutkimustulosten todeksi vahvistettavuudella ja sen tarkastelulla kuvataan tutkijan suhtautumista aineistoon. Tutkijan objektiivisuus on tärkeää, jotta vältytään tulosten ylitulkinnalta (omien näkemysten, motivaatioiden tai aiheeseen liittyvien odotusten perusteella). Tutkimustulosten siirrettävyyden näkökulmasta on tärkeää, että käytössä oleva tutkimusaineisto kuvataan mahdollisimman tarkkaan. 

Eettisen näkökulmat ovat erityisen läsnä, kun tehdään ihmislähtöistä sekä subjektiivisiin kokemuksiin perustuvaa laadullista tutkimusta. Tähän liittyen esimerkiksi tutkittavien tai tiedonantajien on saatava informaatio muun muassa siitä mihin ainestoa kerätään, miksi ja kuka aineistoa käsittelee/tutkii. Tiedonantajien tulee allekirjoittaa tietoon perustuva suostumus, josta tarvittavat tiedot käyvät ilmi (mm. anonymiteetin säilyminen). Eettisyys tulee esiin myös tutkijan omassa käyttäytymisessä ja hyvän tieteellisen toiminnan noudattamisessa. Myöskään tutkimusluvan tärkeyttä ei voi liikaa korostaa ja sen yhteydessä pitää miettiä tarvitaanko lisäksi eettisen toimikunnan lausunto aiheesta. 

Yhteenvetona voisi sanoa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Klisee, mutta pätee tässäkin yhteydessä. Huolellisella tutkimusaiheeseen perehtymisellä sekä tarvittavien lupa- sekä suostumuskaavakkeiden laatimisella luo vahvan pohjan omaan laadullisen tutkimusaineiston hankintaprosessiin.

LÄHTEET:

Eskola J & Suoranta J (1998) Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino. Tampere 1998

Hirsijärvi S, Remes P & Sajavaara P. (2015) Tutki ja kirjoita. 20. painos. Bookwell Oy, Porvoo

Polit D.F & Beck C.T (2014) Essential of nursing research. Appraising Evidence for Nurcing Practice. 8th edition. Lippincott Williamis & Williams

TENK (2012) Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf Luettu 15.1.2017

Tiirinki H (2016) Luentodiat; Laadullisen tutkimusaineiston hankintaprosessi. Tutkimusmenetelmien soveltaminen terveystieteissä 11.1.2017

TUTKIMUSSUUNNITELMA

Tutkimussuunnitelma; Se kuuluisa punainen lanka, sanotaan. Mistä sitä tietää minkä sävyinen tai paksuinen tai minkälaisesta materiaalista valmistettu punainen lanka on hyvä kulloisessakin tilanteessa? Mikä on "punaisen langan" määritelmä? Tieteellisen kirjoittamisen kulmakiviä on se, että käytössä olevat käsitteet määritellään tarkasti. Toisin sanoen pitää tietää mitä varten on tekemässä tutkimussuunnitelmaa, jotta oma "punainen lanka" ja sen tarkempi määritelmä alkavat kirkastua. Laaditaanko tutkimussuunnitelma esimerkiksi oppilaitoksen opinnäytetyönä suoritettavaa tutkimusta ajatellen. Vai hyödynnetäänkö tutkimussuunnitelmaa kenties apuraha-anomuksessa. 

Perinteisimmillään tutkimussuunnitelma luo pohjan alkavalle tutkimukselle sekä ohjaa tutkijan työtä tutkimusprosessin etenemisessä. Alkuun on siis syytä tehdä huolellista sekä perusteellista pohdintaa siitä mitä aikoo tutkia, miten, mistä aiheesta sekä kuinka aineisto hankitaan. Oleellisena osana tätä pohdintaa on myös eettisten näkökulmien huomioiminen sekä rahoitukseen ja aikatauluun liittyvät rajoitukset. Onnistuneen tutkimussuunnitelman voi ajatella koostuvan neljästä palasesta, joiden täytyy loksahtaa paikalleen. Palaset ovat ”Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat”, ”Tutkimuksen käytännön toteutus”, ”Tutkimuksen eettinen pohdinta” sekä ”Tutkimuksen luotettavuuden arviointi”.

Esimerkki perinteisen tutkimussuunnitelman rakenteesta voisi olla seuraava:

1. Kansilehti

2. Tiivistelmä

3. Sisällysluettelo

4. Johdanto

5. Tutkimuksen tausta

6. Tutkimuksen tavoitteet sekä tutkimuskysymykset

7. Tutkimusmenetelmät

8. Tutkimuksen suoritus

9. Eettiset lähtökohdat

10. Tutkimuksen luotettavuus

11. Lähteet

12. Liitteet

Toisaalta, jos tutkimussuunnitelma laaditaan rahoitusanomusta ajatellen, tulee noudattaa nimenomaisen toimijan laatimia ohjeita (kirjaimellisesti). Esimerkiksi jos haetaan rahoitusta Suomen Kulttuurirahastolta, tulee noudattaa heidän laatimiaan ohjeita tutkimussuunnitelmasta.

Kyseisten ohjeiden mukaan tutkimussuunnitelma ei saa olla kuin kuusi (6) sivua pitkä (ei sisällä sisällysluetteloa eikä lähteitä). Kokonnaisuudessaan tutkimussuunnitelmassa tulee kuvata:

• Työn tausta, tavoite ja merkitys
• Suorituspaikka
• Tämän hetkinen tilanne
• Toteuttamissuunnitelma
• Tulo- ja menoarvio (voi olla myös osa työsuunnitelmaa, mutta suositeltavaa olla omana liitteenä)
• Aikataulu

    

Lisäksi ohjeissa pyydetään välttämään isoja taulukoita tai pitkiä luetteloita. Toisaalta oma idea pitää saada myytyä, joten tekstin yleistajuisuus korostuu. Suomen Kulttuurirahaston toiveena on, että työsuunnitelma (tutkimussuunnitelma) innostaa lukijansa sekä tarvittaessa sisältö ”väännetään vaikka rautalangasta”. Rahoituksen anojan tulee perustella vakuuttavasti mihin rahoitusta tarvitaan. 

Yhteenvetona voi sanoa, että on syytä perehtyä kulloiseenkin ohjeistukseen tutkimussuunnitelmasta. Mitään yhtä ja ainoaa oikeaa ohjeistusta ei ole olemassa. On löydettävä nimenomaisessa tilanteessa käytössä olevien ohjeiden suhteen oma ”punainen lanka”. Ja lopullisesti tutkimusasetelman valinta määrittelee varsinaisen tutkimussuunnitelman sisällön, vaikka kirjallinen rakenne olisikin sama. Esimerkiksi määrällisessä, tilastolliseen testaamiseen perustuvassa tutkimuksessa, eettinen pohdinta tai tutkimuksen luotettavuuden arviointi on sisällöltään varsin erilaista verrattuna puhtaasti laadulliseen tutkimukseen. Riippumatta siitä, minkä tutkimusasetelman valitsee, tulee aina noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä.

LÄHTEET:

Outi Kajula (Luentodiat; Tutkimussuunnitelma, 353203S Tutkimusmenetelmien soveltaminen terveystieteissä. Oulun yliopisto 9.1.2017)

Hirsijärvi S, Remes P & Sajavaara P. (2015) Tutki ja kirjoita. 20. painos. Bookwell Oy, Porvoo

Suomen Kulttuurirahasto. Apurahat 2017, hakuopas. 

http://skr.fi/sites/default/files/tiedostot/SKR_Hakuopas_2017.pdf. Luettu 15.1.2017

TENK (2012) Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf Luettu 15.1.2017