KULTTUURINTUTKIMUS TERVEYSTIETEISSÄ

Kulttuuri, mitä se on? Mitä sanasta KULTTUURI tulee mieleen? Taide? Musiikki? Elämää ohjaavat kirjoittamattomat säännöt? Sukupuoliroolit? Ruoka? Yhteiskunta? Erilainen etninen tausta? Kysymysten sarja on loputon…

Kulttuuri voidaan määritellä monella eri tavalla ja sen määritteleminen on äärettömän vaikeaa, jopa umpikuja voisi sanoa. Lopullista kulttuurin määritelmää ei liene olemassakaan, sillä kulttuuri tarkoittaa niin montaa asiaa. Sen voidaan ajatella olevan elämän kuvaamista, sen ymmärtämistä jossakin tietyssä yhteydessä sekä sen taustalla vaikuttavia arvoja, merkityksiä ja käsitteitä. Kulttuuri voidaan toisaalta nähdä myös teoreettisena tukipilarina tai viitekehyksenä tieteellisen tutkimuksen tekemiselle (Tiirinki 2017.)

Kulttuurisen tukipilarin tai viitekehyksen näkökulmasta kulttuuritutkimuksen kohteeksi voidaan ajatella esim. organisaatiokulttuuria ja etenkin sen roolia (roolin moniulotteisuutta) strategisten muutosten yhteydessä. Koko terveydenhuoltojärjestelmä on tulevaisuudessa suurten muutosten edessä, joka haastaa osaltaan myös organisaatiot sekä vallitsevan organisaatiokulttuurin. 

Ohessa linkki http://alueuudistus.fi/soteuudistuksen-valmistelu, johon kootaan uutisia sekä videoraportteja soteuudistuksen valmisteluryhmän työstä.

Mutta mikä ihmeen organisaatiokulttuuri?

Organisaatiokulttuurilla tarkoitetaan moniulotteista ilmiöitä. Se muodostuu organisaation sekä sen jäsenten historian ja kokemusten kautta merkitysten verkostoksi. Organisaatiokulttuuria pyritään mittaamaan/määrittämään mm. ilmapiirimittauksilla tai työtyytyväisyyskyselyillä, mutta näillä yksistään ei saada luotua kokonaiskuvaa organisaatiossa vallitsevasta kulttuurista. Organisaatiokulttuuri on se viitekehys, muutoksen näkökulmasta, jonka puitteissa muutoksen on mahdollista tapahtua (Kvist & Kilpiä 2006.) Mäkipeska & Niemelä (2005) kuvaat organisaatiokulttuurin sisäkkäisinä ympyröinä. Kehällä uloimpana on ulkoinen kuva siitä sisempänä seuraavana organisaatiotaso jota seuraa työyhteisötaso ja syvimmällä ytimessä on syvärakenne. Mitä sisemmäs organisaatiokulttuurin rakenteessa mennään, tullaan tekemisiin sitä vaikeammin käsiteltävien (subjektiivisten kokemusten yms.) asioiden kanssa (Mäkipeska & Niemelä 2005.)

Organisaatiokulttuurin ulkoinen kuva kattaa ulkoisen imagon, saavutukset markkinoilla, fyysiset puitteet, ulkoisen toimintatavan sekä asiakassuhteet. Organisaatiotasolla organisaatiokulttuurin näkökulmasta tarkoitetaan organisaatiorakennetta, ohjeita/sääntöjä, johtamisjärjestelmää sekä sisäisiä toimintatapoja. Myös organisaatiotaso on tietoisen toiminnan/kehittämisen tulos, tämän tason sisältävät toiminnot pitävät organisaation järjestystä yllä sekä organisaation koossa. Sisemmälle organisaatiokulttuurissa mentäessä kohdataan työyhteisötaso, joka muodostuu ihmisten välisestä kommunikaatiosta sekä sosiaalisesta järjestelmästä. Työyhteisötaso sisältää erilaiset yhteistyömuodot (tiimityöskentely, yhteiset foorumit, verkostot), vuorovaikutuksen määrän sekä laadun ja tiedon kulkemisen. Organisaation syvärakenne (kaiken ydin) on puolestaan vaikeimmin tavoitettavissa ja muutettavissa. Syvärakenne kattaa arvot, luottamuksen, yksilöiden mielikuvat ja kertomukset organisaatioelämästä sekä se muodostuu hitaasti historian kuluessa. Syvärakenne voi ohjata ihmisten toimintaa tiedostamattomasti, jolloin ollaan täysin kulttuurin armoilla (kulttuuri ohjaa ihmistä eikä päinvastoin). Kaikista organisaatiokulttuurin tasoista syväkulttuuri on vaikeimmin tavoitettavissa, sillä ihmisten voi olla vaikea ilmaista sanoilla sen olemusta (Mäkipeska & Niemelä 2005.)

Kulttuurin tutkimus (esimerkiksi organisaatiokulttuurin tutkimus) rakentuu yleisimmin nimenomaan laadulliselle tutkimukselle. Kulttuurin tutkimukselle ei sinänsä ole olemassa menetelmällistä opusta tai mallia. Se nähdään nimenomaan teoreettisena ilmiönä taustalla. Kulttuurin tutkimus pitää sisällään monta eri tutkimustraditiota. Kulttuurin tutkimuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi etnografiaa, fenomenografiaa, feomenologishermenuttisuutta tai narratiivisuutta (Tiirinki 2017.) Näistä vähän tarkemmin etnografiasta sekä fenomenografiasta.

Etnografia on määritelty monella tavalla. Lappalaisen (2007) mukaan etnografian voidaan ajatella olevan ”tiheää kuvausta” kulttuurista, jolloin etnografia nähdään tapana käsitteellistää sekä teoretisoida tutkittavaa ilmiötä. Näin ollen tavoitteena on analysoida monipuolisesti kulttuurisia prosesseja sekä toimijoiden niille antamia merkityksiä. Tehdään näkyväksi ”ihan tavalliset” ihmisten tarinat. Etnografisessa tutkimuksessa tutkija on emotionaalisesti sekä ruumiillisesti tutkimuskohteessaan sisällä (Lappalainen 2007.) Fenomenografian voidaan puolestaan ajatella olevan jonkin ilmiön kuvaamista tai ilmiöstä kirjoittamista. Lähtökohtana on yleisesti tutkia sitä, miten maailma ilmenee ja rakentuu ihmisten tietoisuudessa. Etenkin ihmisten käsitykset ovat fenomeografisen tutkimuksen kohteena, sillä käsitykset samasta asiasta voivat olla hyvinkin erilaisia (mm. ikä, koulutus, sukupuoli vaikuttavat). Fenomenografian näkökulmasta on olemassa vain yksi maailma ja siitä maailmasta erilaisia näkemyksiä (Metsämuuronen 2011.)

Yhteenvetona voisi sanoa, että otsikon aihe on mahdottoman laaja puristettavaksi tiiviiksi blogikirjoitukseksi. Kulttuurin tutkimuksesta voitanee silti sanoa, sen että on tärkeää tunnistaa oma tukipilarinsa/viitekehyksensä. Eli mistä kontekstista lähtee kulttuuria ja sen sisältämiä merkityksiä tutkimaan. Terveydenhuolto toimikenttänä on jo itsessään laaja ja monimutkainen ja kulttuurinen viitekehys voi olla mitä moninaisin. Onko tutkimuskohteena sitten organisaatiokulttuuri tai esimerkiksi ihmisen (yksilön) sekä organisaation rajapinnan välinen tutkimus? Tutkitaanko terveyskulttuuria, ammattikulttuuria, hoitotyön kulttuuria vai asiakuutta? Yhtä kaikki, tutkimustiedolla tavoitellaan nimenomaan syvällistä tulkintaa aiheesta ja sen taustalla vaikuttavista mekanismeista. 

LÄHTEET:

Kvist H & Kilpiä T (2006) Muutosaskeleita. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä

Lappalainen s (2007) Mikä ihmeen etnografia? Teoksessa Lappalainen S, Hynninen P, Kankkunen T, Lahelma E & Tolonen T (toim) Etnografia metodologiana, Lähtökohtana koulutuksen tutkiminen. Vastapaino. Tampere

Metsämuuronen (2011) Laadullisen tutkimuksen tiedonhankinnan strategioita. Teoksessa Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. E-kirja. Tutkijalaitos. International Methelp Oy.

Mäkipeska, M & Niemelä T (2005). Haasteena luottamus. Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja syvärakenne. Helsinki: Edita.

Tiirinki H (2017) Kulttuurintutkimus terveystieteissä. 18.1.2017. Oulun yliopisto. Luentodiat