Määrällistä aineistoa voidaan kerätä eri tavoilla. Kysely on muodoltaan sellainen, jossa asiat kysytään kaikilta tutkimukseen osallistuvilta täsmälleen samalla tavalla. Muotona voi olla myös haastattelu, jossa pohjana käytetään strukturoitua eli tarkkaan harkittua ja rakennettua kysymysten pohjaa. Aineistoa on myös mahdollista kerätä havainnoimalla, jossa tutkija itse tekee havaintoja ennalta laaditun suunnitelman pohjalta. On olemassa myös valmiita aineistoja, kuten erilaiset tilastot ja
aineistot, joita on mahdollista hyödyntää.
Kyselyn kysymysten muoto on aina vakioitu. Kyselyä kutsutaan usein myös nimellä SURVEY tutkimus. Vakioinnissa on kyse siitä, että kysymykset kysytään tismalleen samalla tavalla, samassa muodossa kaikilta kyselyyn osallistuvilta. Tavoitteena on, että kaikki vastaajat ymmärtävät kysymyksen samalla tavalla. Kyselyt voidaan lähettää postitse, sähköpostitse tai internetissä. On olemassa vielä lisäksi informoitu kysely, jolla tarkoitetaan kyselylomakkeen ja henkilökohtaisen haastattelun välimuotoa. Tutkija itse saattaa tässä tapauksessa esittää lisäkysymyksiä lomakekysymysten lisäksi.
Kysely tulee kysymykseen etenkin silloin, kun tutkimuksen kohteet ovat hajallaan (välimatkat) tai kun tutkimuksen kohteita on paljon. Suositeltava havaintoyksiköiden vähimmäismäärä
on 100, jos tutkimuksessa käytetään tilastollisia menetelmiä. Ongelmana kyselyissä on niiden alhaiden vastauprosentti eli vastaajien suhteen käy usein suuri kato, joka johtaa siihen että joudutaan pyytämään tutkittavia vastaamaan uudelleen kyselyyn.
Haastattelu kasvotusten puolestaan puoltaa paikkaansa, sillä tutkimusaineiston kerääminen haastattelulomakkeella onnistuu niin kadun kulmassa, kaupan ovella, puhelimessa, tapahtumissa, kotihaastatteluna kuin työpaikoilla. Tutkija kysyy kysymykset tutkittavalta ja kirjaa vastauksen lomakkeeseen vastaajan sijasta.
Systemaattinen havainnointi antaa tietoa ihmisten toiminnasta, joka silmin havaittavaa tai mitattavissa olevaa. Systemaattisia havaintoja voidaan kerätä esimerkiksi eri aistein (näkö-, kuulo-, maku- ja hajuaisti) tai automaattisilla havainnointilaitteilla (esim. liikkeiden käyntilaskurit). Systemaattisen havainnoinnin kohteena voi olla niin ikään henkilöiden puhe ja käyttäytyminen (eleet, ilmeet, asennot ja liikehdintä), tapahtuma, tilanne tai luonnon ilmiöt. Systemaattinen havainnointi toteutetaan yleensä strukturoidusti niin, että tutkija kirjaa havaintonsa ennalta suunniteltuun lomakkeeseen.
Kysely ja otanta
Kun kyselytutkimusta suunnitellaan, on hyvä miettiä itse otantamenetelmää. Otantamenetelmällä tarkoitetaan sitä, millä tavalla havaintoyksiköt (ihminen, tuote, kuva, teksti) valitaan itse perusjoukosta, joka on kohdejoukko, josta tutkimuksessa halutaan tehdä päätelmiä. Otantamenetelmiä on useita.
Kokonaisotanta, joka kannattaa toteuttaa vain, jos silloin, kun otoskooksi tulisi yli puolet
perusjoukosta. Lisäksi se soveltuu paremmin pienille, alle 100 henkilön havaintoyksiköille. Yksinkertainen satunnaisotanta perustuu sattumanvaraiseen havaintoyksikköjen valintaan eli esimerkiksi arvontaan. Tätä käytetään etenkin kun perusjoukko tunnetaan ja se on määritelty, mutta siitä on vähän olemassa olevaa tietoa. Systemaattisessa otannassa itse perusjoukko ei ole tiedossa ja niinpä havaintoyksiköt valitaan tasavälein (esim. joka kolmas). Ositettu otanta tulee kysymykseen jos perusjoukko on heterogeeninen eli monimuotoinen ja siinä ilmenee monia erilaisia ominaisuuksia ja ilmenemistapoja. Osittaminen tarkoittaa, että perusjoukko joudutaan ensin jakamaan
ryhmiin, jossa on edustettuna perusjoukon samanlaiset ominaisuudet. Ositettu otanta soveltuu tutkimukseen, jossa perusjoukkoon kuuluu marginaaliryhmiä tai
perusjoukko on jo jakautunut ryhmiin.
Esimerkki ositetusta otannasta: Tutkimuksessa tutkitaan Oulun kaupungin talouksien ympäristömyönteisyyttä. Oulun kaupungissa on kolme samankokoista kaupunginosaa.
Nämä ovat Kaakkuri, Ritaharhu ja Keskusta. Edustava otos valitaan tasaisella
kiintiöinnillä niin, että jokaisesta kaupunginosasta valitaan 200 taloutta.
Kaupunginosien talouksien valinnassa noudatetaan suhteellista kiintiöintiä
siten, että tutkimuksessa on mukana yhtä paljon perheitä, yhden hengen talouksia
ja kahden hengen talouksia. Otanta on 600 taloutta.
Lopuksi on vielä olemassa ryväsotanta, jossa tutkimuskohteina ovat yleensä luonnolliset
ryhmät, kuten koululuokat, yritykset, organisaatiot, kotitaloudet
tai kaupunginosat. Ryhmät voidaan valita satunnaisesti tai systemaattisesti. Ryhmille itsessään voidaan tehdä kokonaistutkimus hyödyntäen jotain otantamenetelmää.
Lähteet:
Vilkka H (2007) Tutki ja mittaa. Määrällisen tutkimuksen perusteet. Pdf-tiedosto: http://hanna.vilkka.fi/wp-content/uploads/2014/02/Tutki-ja-mittaa.pdf
Männikkö N (2017) Luento: Määrällisen aineiston hankinta. Oulun yliopisto. 11.2.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti