Kyselylomakkeen / mittarin laadinta

Opiskelijaryhmämme sai erinomaisen  ja tiivistetyn tiedon dosentti, yliopistonlehtori  ja asiantuntija Satu Elolta liittyen kyselylomakkeen laatimiseen. 

Mitä siis voimme kyselemällä saada? Voimme saada kerättyä arvokasta tietoa tosiasioista, käyttäytymisestä ja toiminnasta. Lisäksi voimme saada tietoa arvoista, asenteista, uskomuksista, käsityksistä ja mielipiteistä.  Kyselyä voidaan tehdä monellakin tapaa. Tässä luennossa keskityttiin nimenomaan siihen, kun halutaan kerätä tietoa kyselylomakkeen avulla.

Kyselylomake on mittaamisväline.  Lomakkeessa oleva osio puolestaan on yksittäinen kysymys tai väittämä. Mittari puolestaan on eri osioista koostuva kokonaisuus, joka mittaa useita, jollakin tavoin toisiinsa liittyviä asioita. Kyselylomakkeen laatiminen tulee kyseeseen, kun haluamme tehdä kyselytutkimuksen. Kyselytutkimuksen jakaantuvat useisiin  eri tyyppeihin. Postikysely on kirjeitse lähetettävä kyselylomake, joka voidaan lähettää suoraan tutkimukseen osallistuville. Lomake voidaan myös toimittaa esimerkiksi organisaatio välitteisesti tutkittavan työpaikalle. Toinen kyselymuoto on kontrolloitu kysely, jossa tutkija jakaa kyselyn henkilökohtaisesti tutkittavilleen ja kerää ne myös pois heiltä. Kolmantena kyselyvaihtoehtona on verkosta lähetetty sähköinen kyselylomake, joka hyvin yleisesti lähetetään tutkittavien omaan sähköpostiin. 

Sisällöltään kyselylomakkeessa voi olla avoimia tai suljettuja kysymyksiä. Avoimella kysymyksellä tarkoitetaan kysymystä, jonka perään on jätetty tilaa vastausta varten. Tutkittava saa mahdollisuuden kertoa aiheesta niin paljon kuin tietää tai haluaa kertoa.  Suljetut kysymykset ovat puolestaan asetettu niin, että niihin on laadittu useampia vastausvaihtoehtoja, joista tutkittava vastaa omaa mielipidettään vastaavan vaihtoehdon.

Kun lähdemme tekemään kyselyä, on sen taustalla jo olemassa jokin teoria tai aikaisempi tietämys aiheesta. Tutkijan tulee tässä vaiheessa tarkkaan miettiä, onko jo olemassa sellainen mittari, joka on todistetusti havaittu luotettavaksi ja se on osoittanut vahvasti kykynsä mitata juuri mielenkiinnon kohteena ollutta asiaa. Tutkijan tulee harkita, soveltuuko olemassa oleva mittari hänen tutkimukseensa, millainen on mittarin saatavuus ja millainen maine sillä on. Lisäksi tulee miettiä sitä, millainen on mittarin hallittavuus, eli onnistuuko  siitä tehdä erilaisia tilastollisia analyysejä.  Mikäli tutkija havaitsee olemassa olevan mittarin soveltuvan hyvin omaan tutkimukseensa, on muistettava kunnioittaa alkuperäisen mittarin laatijaa ja pyytää lupa mittarin käyttöön. Tutkijan on myös muistettava, että mikäli kehitetty mittari vaatii käännöstyötä se tulisi tehdä kahteen kertaan, jotta vältyttäisiin virhetulkinnoilta. Toisinaan tutkijalle tulee eteen myös tilanteita, joissa aiempaa mittaria ei löydy tai sen sopivuudessa on ongelmia. Siinä tapauksessa tutkijan tehtävänä on kehittää omaan tutkimukseensa mittari. 

Mittarin kehittäminen

Kuinka lähteä kehittämään mittaria? Mittarin kehitettäessä on syytä välttää ainakin sen tarjoamat sudenkuopat. On tarpeetonta lähteä säntäilemään mittarin laadinnassa ja aloittaa sen rakentaminen vain yksittäisillä kysymyksillä, jotka pulpahtelevat tutkijan mieleen aihepiiristä. Tässä tapauksessa tavoite ja itse tutkimusongelmat jäävät epäselviksi ja niiden täsmentymistä ei tapahdu. Seurauksena tästä on, että ongelmia esiintyy kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa ja viimeistään itse analyysin tekeminen tuottaa tutkijalle suuria haasteita. Kuvainnollisesti voidaan sanoa, että pienestä ja viattomasta rinteeseen päästetystä lumipallosta kasvaa vauhdin myötä hallitsematon möykky, joka törmätessään aiheuttaa mittaamatonta tuhoa. 

Uutta mittaria kehitettäessä onkin etenemisessä syytä noudattaa selkeää linjaa. Ensimmäisessä vaiheessa tulisi tutkijan tehdä huolellinen käsitesynteesi tai käsiteanalyysi. Kummassakin tarkoituksena on hyvin järjestelmällisesti tarkastella käsitteitä. Käsitteiden myötä selkiytyy myös tutkimuksen sisältö, sillä tutkimus rakentuu aina käsitteellistettyjen asioiden ympärille ja niiden antamien merkitysten varaan.  Kun tutkimuksen teoria on luotu, siirrytään käsitteiden osalta niiden operationalisoimiseen eli keskeiset käsitteet määritellään ja ne puretaan auki. Tämä tehdään siitä syystä, että pelkkä teoreettinen käsite, joka tutkimuksessa on ei voida mitata suoraan vaan se on muutettava mitattavaan muotoon. Tässä tapauksessa puhutaan siitä, miten saadaan käsitteelle sen empiirinen vastine eli millä indikaattorilla eli väittämällä mitataan itse käsitettä.

Mittarin laadinnan kolmannessa vaiheessa luotua kyselylomaketta tulisi esitestata. Esitestauksen menetelmiä ovat esimerkiksi asiantuntijapaneeli tai kognitiiviset haastattelut. Esitestaamisella pyritään parantamaan mittariston pätevyyttä ja luotettavuutta. Esitestaamisen vaiheessa paljastuvat, onko lomakkeen kysymyksissä tai väitteissä ongelmia ymmärrettävyydessä ja toisaalta onko siellä kohtia, jotka eivät mittaa haluttua asiaa. Myös  tietoa siitä, saadaanko vastaukset kysymyksiin vähemmällä väittämämäärällä selkiytyy, joten mittaria kehitettäessä myös kysymysten / väitteiden karsiminen  kuuluu sen luonteeseen. Kun mahdolliset virheet mittarissa on havaittu ne korjataan ja seuraavassa vaiheessa siirrytään pilot- aineistonkeruuseen. Pilot testaamisen vaiheessa on tarkoitus testata mittarin luotettavuutta ja sen käytettävyyttä.  Mittarin pätevyyden arvioiminen tarkoittaa sitä, onko se kyennyt mittaamaan juuri sitä, mitä pitikin mitata ja luotettavuus taas kertoo, miten luotettavasti ja toistettavasti käytetty mittari mittaa tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä. Pilot testaus antaa tietoa myös käytettävyydestä, esimerkkinä ajanotolla saadaan tietoa siitä, kuinka kauan aikaa lomakkeen täyttäminen vie vastaajan aikaa. 

Huolellisessa työllä ja vaivannäöllä mittaria kehitettäessä saadaan aikaa laadukasta tutkimustietoa! 

Lähde: Elo S (2017) Luento: Kyselykomakkeen laadinta. 11.1.2017.